Pyhäinpäivä – Kaikkien Pyhien ja Vainajien Muistopäivä Suomessa
Pyhäinpäivä on marraskuun alun hiljainen ja kaunis juhlapäivä, jolloin suomalaiset muistavat poismenneitä läheisiään. Se on ainoa Suomen virallisista pyhäpäivistä, jonka näkyvin ilmentymä ei ole kirkoissa tai juhlapöydissä, vaan hautausmailla – pimenevänä syysiltana loistavat tuhannet kynttilät haudoilla ympäri maan luoden yhden vuoden koskettavimmista näyistä.
Mikä on pyhäinpäivä
Pyhäinpäivä eli kaikkien pyhien päivä on kristillinen juhlapäivä, joka omistetaan kaikille pyhille ja erityisesti vainajien muistolle. Läntisessä kirkkoperinteessä juhla on alun perin omistettu kaikille tunnetuille ja tuntemattomille pyhimyksille, mutta suomalaisessa käytännössä pyhäinpäivästä on muodostunut ennen kaikkea läheisten menehtyneiden muistamisen päivä.
Milloin pyhäinpäivää vietetään
Toisin kuin monissa muissa maissa, joissa kaikkien pyhien päivä on kiinteästi 1. marraskuuta, Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa pyhäinpäivä on liikkuva pyhä: sitä vietetään aina lokakuun 31. päivän ja marraskuun 6. päivän välisenä lauantaina. Tämä järjestely on peräisin uskonpuhdistuksen ajalta, jolloin pyhäpäivät pyrittiin siirtämään arkipäivien sijaan lähimmälle sunnuntaita edeltävälle lauantaille, jotta työnteko ei kärsisi liikaa. Käytännössä pyhäinpäivä osuu siis aina lauantaille.
Virallinen asema
Pyhäinpäivä on yksi Suomen 13 virallisesta pyhäpäivästä ja yleinen vapaapäivä. Koska se osuu aina lauantaille, se ei tuo ylimääräistä arkivapaata palkansaajille samalla tavalla kuin esimerkiksi keskellä viikkoa oleva pyhäpäivä, mutta sen merkitys näkyy silti vahvasti hautausmailla ja kirkoissa ympäri maan. Monet seurakunnat järjestävät pyhäinpäivän iltana erityisiä muistojumalanpalveluksia.
Historia ja tausta
Kaikkien pyhien juhla juontaa juurensa varhaiskristilliseen aikaan, jolloin haluttiin muistaa erityisesti marttyyreja, joilla ei ollut omaa nimikkopäivää kirkkovuodessa. Paavi Gregorius III vahvisti 700-luvulla juhlan päivämääräksi 1. marraskuuta. Seuraavana päivänä, 2. marraskuuta, katolisessa kirkossa vietetään lisäksi erillistä vainajainpäivää (Kaikkien sielujen päivä), joka on omistettu erityisesti tavallisten kuolleiden muistolle.
Suomen luterilaisessa perinteessä nämä kaksi juhlaa – pyhien muisto ja vainajien muisto – ovat vuosisatojen kuluessa sulautuneet yhdeksi pyhäinpäiväksi, jonka keskeinen sisältö on nykyisin nimenomaan omien läheisten vainajien muistaminen. Tapa on osittain omaksuttu myös naapurimaista, ja se on vahvistunut erityisesti 1900-luvun jälkipuoliskolla, kun hautausmailla käynnistä ja kynttilöiden sytyttämisestä tuli laajasti suomalaisiin koteihin ulottuva perinne.
Kynttilät haudoilla
Pyhäinpäivän tunnetuin ja koskettavin perinne on kynttilöiden sytyttäminen läheisten haudoille. Iltahämärän laskeutuessa hautausmailla käy valtava määrä ihmisiä sytyttämässä kynttilöitä ja laskemassa kukkia tai havukranssin muistona menehtyneistä. Kynttilänvalo hautausmailla on niin runsasta ja näyttävää, että se on muodostunut yhdeksi Suomen vuoden vaikuttavimmista visuaalisista perinteistä – monet hautausmaat ovat pyhäinpäivän iltana täynnä satoja tai tuhansia palavia kynttilöitä.
Perinne ei rajoitu vain sukulaisten hautoihin: monet käyvät sytyttämässä kynttilän myös hoitamattomille tai unohdetuille haudoille, sotaveteraanien ja sankarivainajien haudoille sekä esimerkiksi lapsikuolleiden yhteishaudoille. Tämä tekee pyhäinpäivästä myös laajemman yhteisöllisen muistamisen ja kunnioituksen päivän.
Pyhäinpäivän kirkollinen vietto
Seurakunnat järjestävät pyhäinpäivänä erityisiä muistojumalanpalveluksia, joissa luetaan ääneen kuluneen vuoden aikana kuolleiden seurakuntalaisten nimet. Monissa kirkoissa sytytetään kynttilä jokaisen nimetyn vainajan muistoksi. Näihin tilaisuuksiin osallistuu usein myös ihmisiä, jotka eivät muuten käy säännöllisesti kirkossa, sillä läheisen muistaminen yhteisössä koetaan tärkeäksi riippumatta omasta uskonnollisesta vakaumuksesta.
Hautausmailla käynti ja hiljentyminen
Pyhäinpäivä on monelle suomalaiselle perheelle vuoden tärkein hautausmaakäynnin ajankohta joulun ohella. Perheet kokoontuvat yhdessä siistimään haudan, tuomaan tuoreita kukkia tai havukimppuja ja sytyttämään kynttilän. Käynti on usein hiljainen ja mietiskelevä hetki, jossa muistellaan menehtynyttä läheistä ja jaetaan yhteisiä muistoja. Monille tämä rutiini on tärkeä osa suremisen ja muistamisen prosessia, ja se toistuu vuodesta toiseen samaan aikaan syksyllä.
Liikenne ja käytännön järjestelyt
Suurten hautausmaiden ympäristössä liikenne ruuhkautuu pyhäinpäivän iltapäivänä ja iltana huomattavasti, kun tuhannet ihmiset saapuvat samaan aikaan. Monet kunnat ja seurakunnat järjestävät lisäbussivuoroja tai tilapäisiä pysäköintijärjestelyjä suurimmille hautausmaille. Kynttilöiden syttymisriskin vuoksi hautausmaiden henkilökunta ja vapaaehtoiset kiertävät usein tarkkailemassa, että avotuli ei pääse leviämään kuivaan syyslehtikarikkeeseen tai havuihin.
Alueelliset erot
Pyhäinpäivän vietto on suunnilleen samanlaista koko Suomessa, mutta suurten kaupunkien laajat hautausmaat, kuten Helsingin Hietaniemi, Turun ja Tampereen suuret hautausmaat, ovat erityisen tunnettuja vaikuttavasta kynttilämerestään. Pienemmillä paikkakunnilla perinne on yhtä lailla elossa, joskin näkyvyys jää luonnollisesti pienemmäksi hautausmaan koon vuoksi. Ortodoksisessa perinteessä vainajien muistoa vietetään hieman eri tavoin ja eri ajankohtina, mutta pyhäinpäivän yleinen, koko kansaa yhdistävä luonne on tehnyt siitä laajasti omaksutun tavan uskontokunnasta riippumatta.
Pyhäinpäivä nykypäivänä
Nykyisin pyhäinpäivä on yksi harvoista suomalaisista pyhäpäivistä, joiden merkitys ei ole kaupallistunut vaan säilynyt vahvasti henkilökohtaisena ja yhteisöllisenä muistamisen hetkenä. Sosiaalinen media on tuonut mukanaan uuden tavan jakaa muistoja menehtyneistä läheisistä valokuvin ja teksteinä, mutta ydin – hiljainen käynti haudalla ja kynttilän sytyttäminen – on pysynyt muuttumattomana sukupolvesta toiseen. Pyhäinpäivä muistuttaa vuoden pimeimpänä aikana siitä, että muisto elää valon kautta.
Aiheeseen Liittyvät Pyhäpäivät
Lue lisää muista Suomen pyhäpäivistä:
- Itsenäisyyspäivä - Suomen kansallinen juhlapäivä 6. joulukuuta
- Joulu - Jouluaatto, joulupäivä ja tapaninpäivä
- Loppiainen - Joulunajan päättäjäisjuhla 6. tammikuuta